Sairaanhoitajan ammatti on ollut minulla haaveissa jo monta vuotta, se on aina tuntunut niin sopivalta ja luonnolliselta juuri minulle. Sairaanhoitajaopiskeluiden alkaessa syksyllä 2012 kuvittelin, että valmistuttuani suuntautuisin työskentelemään lasten pariin. Pidänhän lapsista ja olinhan juuri viettänyt vuoden au pairina lapsia hoitaen. Kuitenkin aika pian opiskeluiden edetessä aloin huomaamaan, että vauhti ja vaaralliset tilanteet alkoivat kiinnostamaan minua osastotyötä enemmän. Aloinkin silloin miettimään olisiko minusta ensihoitajaksi ja tuo tunne on vain syventynyt ja varmistunut tässä muutaman vuoden aikana. Tiedän mitä haluan "isona" tehdä.
Huomenna saan ottaa suuren askeleen kohti unelmaani ja tulevaisuuttani, sillä aloitan viiden viikon työharjoittelun ambulanssissa, ensihoitajana. Fiilikset harkkaa kohtaa ovat nyt viimeisen viikon aikana vaihdelleet pelosta odotukseen ja taas takaisin. En ole kertaakaan jännittänyt minkään harjoittelun aloittamista näin paljon, mutta uskon tämänkertaisen jännityksen johtuvan siitä, että ensihoito on sitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ammatikseni. Panokset ovat siis korkealla.
/Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti