Minulla oli tänään viimeinen harjoitteluvuoro ambulanssissa. Fiilis on tällä hetkellä onnellinen, mutta väsynyt. Hieman haikeaa oli päättää näin mielekäs harjoittelu, pidempäänkin olisin ampparissa viihtynyt. Kokonaisuudessaan harjoittelujakso oli todella onnistunut, ohjaajani olivat mukavia ja ammattitaitoisia, opin paljon uutta ja löysin tulevan ammattini. Viisi viikkoa kului nopeammin kuin uskoinkaan ja alun jännityksestä päästyäni aloin toden teolla nauttimaan pitkistä työpäivistä mielenkiintoisten asioiden keskellä. Kerroin tänään arvioinnissanikin (meni muuten hyvin!!!), että olen tässä harjoittelussa oppinut enemmän kuin missään aiemmista harkoistani yhteenstä. Tämä harkka oli vain niin opettavainen, mielenkiintoinen ja paras, etteivät sanat riitä kuvaamaan sitä fiilista, joka miulle jäi näiden viikkojen jälkeen.
Ambulanssissa vietettyjen viikkojen myötä varmistuin 110 prosenttisesti siitä, mikä se miun tuleva erikoisalani on ja missä haluan työskennellä lähitulevaisuudessa. Valmistun ensi jouluna sairaanhoitajaksi, jonka jälkeen lähden jatkamaan kohti ensihoitajan tutkintoa. Suunnitelmat opiskeluiden suhteen ovat selkeytyneet tässä ihan lähipäivien aikana ja olenkin päättänyt hakea jo ensi kevään yhteishaussa ensihoitajan koulutusohjelmaan. Paikkakunta on vielä hieman auki, mutta eiköhän sekin selviä vuoden loppuun mennessä.
Tämä tunne, kun todellakin tietää, mikä on se oma juttu, on aivan mahtava! Olen niin onnellinen tällä hetkellä ettei tosikaan! :)
/Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti