Viime viikot ovat olleet melko kiireisiä ja stressaavia. Kouluhommia on ollut jonkin verran, mutta niiden lisäksi menossa oleva työharjoittelu ambulanssissa on vienyt paljon energiaa. Harjoittelu on ehdottomasti ollut kaikkein parhain ja antoisin harjoitteluni, kuten olen täällä maininnutkin ja se on juuri sitä, mitä haluan valmistuttuani tehdä työkseni. Samalla harjoittelu on kuitenkin ollut myös äärimmäisen kuluttavaa ja rankkaa. Työpäivät harjoittelussa ovat 24 tunnin mittaisia, mikä minun kohdalla tarkoittaa myös sitä, että olen pienessä jännityksessä tulevien tehtävien suhteen koko ajan. Lepo työajalla on minulla vielä hyvin vähäistä, sillä en osaa rentoutua vieraassa paikassa niin hyvin saati olla täysin luonnollisesti uusien ihmisten seurassa. Työrunepeamat ovat siis henkisesti ja fyysisesti todella rankkoja vielä tässä vaiheessa.
Harjoittelu alkaa olla pian ohi, puolitoista vuoroa enää jäljellä ja sen kyllä huomaa siitä, että melkoinen yleisväsymys on yllättänyt minut erityisesti tällä viikolla. Kuluvalla viikolla onkin tuntunut siltä, että mihinkään ei oikein riitä energiaa. Treenatakaan en ole jaksanut tavalliseen tapaan, vaan muutamana päivänä treenit ovatkin vaihtuneet kotona makoiluun, joka ei ole ollenkaan minun tapaistani. Vaikka harjoittelun loppuminen tuntuu hieman haikealta ja haluaisin vain oppia alasta lisää ja lisää, niin olen kuitenkin onnellinen, että se loppuu ja pystyn hieman hengähtämään kaiken tämän jännittämisen jälkeen.
/Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti