Olen lähes aina kulkenut kaikki matkat kouluun, töihin ja milloin minnekin joko pyörällä tai kävellen. Ainoastaan vuotenani Tukholmassa jouduin pakosta käyttämään metroa liikkuakseni paikasta toiseen. Olen niin tottunut liikkumaan joko jalan tai pyörällä, etten enää edes ajattele sitä mitenkään pahana tai erikoisena. Kaikkeen kuitenkin tottuu, myös tällaiseen elämäntapaan.
Aina en ehkä ole osannut tai tajunnut arvostaa hyötyliikuntaa, mutta pikkuhiljaa arvostus tuota huomaamatonta arjen aktiivisuuden lisääjää kohtaan on kasvanut. Nykyisin jopa nautin siitä, että saan ulkoilla ennen koulu- tai työpäivää samoin kuin niiden jälkeen. Nyt osaan arvostaa kaikkea sitä, mitä hyötyä, jota jokapäiväisestä hyötyliikunnasta koituu. Ja tietenkään en väitä, että pitäisin hyötyliikunnasta joka päivä, välillä tulee väkisin aikoja jolloin toivoisin voivani ottaa auton alle ja suunnata pikaisesti paikasta toiseen. Pääsääntöisesti nautin kuitenkin hyötyliikunnan iloista päivittäin!
/Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti